Tila

Aikoinaan sanalla tila tarkoitettiin kokonaisen talon osaa. Vuoden 1951 jakolaki määritteli sanan ”tila” tarkoittamaan

taloa
verollepantua torppaa
niittyä
saarta
ulkopalstaa
siirtotaloa
omaperäismyllyä
kaupungissa ja kauppalassa olevia maa- ja vesikiinteistöjä
osittamalla muodostettuja tiloja.

Vuoden 1997 kiinteistönmuodostamislaki kumosi jakolain.

Nykysanastossa tila tarkoittaa asumakaava-alueen ulkopuolella sijaitsevaa, tilana kiinteistörekisteriin merkittyä maa-aluetta, jonka rajat on määrätty kiinteistötoimituksessa. Tila kiinteistönä käsittää siihen kuuluvan alueen, osuudet yhteisiin alueisiin ja yhteisiin erityisiin etuuksiin sekä tilaan kuuluvat rasite- ja tieoikeudet sekä yksityiset erityiset oikeudet. Tiloja on pääasiassa maaseudulla, mutta niitä voi olla myös kaupunkialueilla.

Tila on Suomen yleisin kiinteistötyyppi ja kiinteistörekisterin keskeisin maanomistusyksikkö, joita muodostuu kiinteistötoimituksissa. Tilan kiinteistötunnus muodostetaan kunnan, kylän ja talon numeroista sekä tilan yksikkönumerosta.

Kts. asemakaava, kiinteistörekisteri, kiinteistötoimitus, kiinteistötunnus, talo

Kts. Kiinteistönmuodostamislaki (Finlex), Kiinteistörekisterilaki (Finlex)