Torppa
Torppa tarkoittaa maanviljelystä varten vuokralle annettua maatilan aluetta, jolla on tai jolle on aiottu rakentaa tarpeelliset rakennukset ja raiviot.
Valtionmetsätorppa (kruununmetsätorppa, metsätorppa) oli Suomen valtion metsäalueelle asumista ja maanviljelyä varten vuokralle annettu maa-alue. Ensimmäiset sitä koskevat yleiset määräykset Suomen senaatti antoi vuonna 1867. Vuokrasopimus tehtiin paikallisen metsänhoitajan kanssa, mutta torpan perustamiseen oli aina haettava metsähallituksen lupa sekä vahvistus vuokrasopimukselle. Vuokrasopimuksen pituus oli kerrallaan 25 vuotta.
Vuoden 1922 laki valtion metsämaiden asuttamisesta ja niillä olevain vuokra-alueiden lunastamisesta mahdollisti valtionmetsätorppien siirtymisen torpparin omistukseen, jolloin niistä muodostettiin asutustiloja. Vuonna 1938 voimaan tulleessa asutuslaissa puolestaan säädettiin, että vuokralla olleet valtionmetsätorpat voi lunastaa itsenäisiksi. Niistä ei tosin enää muodostettu v. 1922 lain mukaisia asutustiloja, vaan uuden lain mukaisia, käyttöoikeuden rajoittamia tiloja.
Kruununtorppa oli puolestaan itsenäinen suomalainen kruununtila, jolle ei vähäisten tilusten vuoksi annettu manttaalia (Ruotsin valtakunnassa käytetty veroyksikkö). Aiemmin kruununtorppia muodostettiin veronvähennyksen avulla ja myöhemmin 27.12.1877 voimaan tulleen keisarillisen julistuksen perusteella.
Suomessa sijaitsevia historiallisia ja tunnettuja torppia ovat mm.
- Fanjunkarsin torppa
- Kalan torppa (Kauhava)
- Lepikon torppa (Pielavesi)
- Niemelän torppa (alun perin Konginkangas; siirretty Helsingin Seurasaaren ulkomuseoon)
- Paikkarin torppa (Sammatti)
- Ungelon torppa
Nykyään torppa-sanaa saatetaan käyttää synonyymina mökistä tai muusta pienestä talosta.