Suojelualue

Suojelualue tarkoittaa laissa, asetuksessa tai valtioneuvoston, ministeriön, lääninhallituksen tai muun viranomaisen päätöksessä määrättyä aluetta, jolla sijaitsee suojeltuja luontokohteita. Suojelualueeksi luetaan myös vahvistettuihin suojeluohjelmiin tai muihin vastaaviin ohjelmiin sisältyviä alueita, jotka on toteutettu luonnonsuojelulain perusteella. Myös aluetta, jolla sijaitsee muinaismuistolain nojalla suojeltuja Suomen aikaisemmasta asutuksesta ja historiasta kertovia rakennelmia ja niiden jäännöksiä, pidetään suojelualueena.

Metsien suojelualueet jaetaan kahteen eri luokkaan, joita ovat luokka 1 (Tiukasti suojellut metsät) sekä luokka 2a (Suojelualueet, joilla varovaiset hakkuut ovat mahdollisia). Luokka 1 kattaa kansallis- ja luonnonpuistot, valtiolle luonnonsuojelutarkoituksiin hankitut alueet, yksityismaiden lakisääteiset luonnonsuojelualueet, suojeluohjelmiin kuuluvat valtion omistamat alueet sekä Metsähallituksen ja Metsäntutkimuslaitoksen suojelemat alueet tai niiden osat.

Luokka 2a puolestaan kattaa metsälaissa määritetyt erityisen tärkeät elinympäristöt ja luonnonsuojelulain perusteella suojellut luontotyypit sekä hakkuiden ulkopuolelle jätetyt alueet suojametsä- ja lakimetsäalueilla. Näiden lisäksi 2a-luokkaan luetaan mukaan myös suojeluohjelmiin kuuluvat muut alueet, joita ei ole vielä hankittu valtiolle, erämaa-alueiden luonnonmukaisesti hoidettavat alueet sekä seutukaavojen suojeluun varatut alueet valtion mailla.

Suojelualueeksi katsotaan myös muinaismuistolain nojalla rauhoitetut kiinteät muinaisjäännökset, jos niitä voidaan pitää aluemaisina kohteina. Tällaisia kohteita ovat mm. pakanuuden aikaiset hauta- ja kalmistoalueet, muinaiset asuinpaikat, linnat, linnoitukset, vallit ja vallihaudat sekä muut muinaisten rakennusten ja rakennelmien jäännökset.

Luonnonperintösäätiön mukaan Suomessa on tällä hetkellä 157 suojelualuetta, jotka kattavat kaikkiaan 3 773 hehtaaria.

Kts. Luonnonsuojelulaki (Finlex), Muinaismuistolaki (Finlex), Metsälaki (Finlex)