Tarpeisto
Tarpeiston katsotaan pääsääntöisesti olevan osa kiinteistön tai asunnon kiinteää omaisuutta, joka näin ollen siirtyy kiinteistön/asunnon ostajalle, jollei asiasta toisin sovita. Kauppakirjaan kannattaa kirjata tarpeisto, joka sisältyy ja joka ei sisälly kaupan kohteeseen.
Maakaari ei määrittele sitä, mitä kiinteistön tarpeistoon kuuluu. Usein kiinteistön kaupassa sen tarpeistoksi katsotaan ne itsenäiset esineet, jotka kuuluvat kiinteistöön sekä palvelevat sen käyttöä. Näitä voivat olla esim. polttopuut, rakennustarvikkeet, tikkaat sekä televisioantenni. Rakennuksen tarpeistoesineitä ovat puolestaan mm. liesi, jääkaappi, pakastin, asianpesukone ja liesituuletin. Näiden lisäksi myös kiinteistöä koskevat asiakirjat (esim. panttikirja, maanvuokrasopimus) kuuluvat kiinteistön tarpeistoon. Jos tarpeistoa ei myydä kiinteistön kauppojen yhteydessä, asia on kirjattava kauppakirjaan.
Asuntokauppalaki määrittelee, että käytetyn asunnon kauppaan kuuluvat ne tavanomaiset asunnon tarpeistoon luettavat laitteet ja esineet, jotka ovat olleet asunnossa sitä esiteltäessä. Asunnon tavanomaiseen tarpeistoon kuuluu mm. jääkaappi, pakastin, sähköliesi, liesituuletin, astianpesukone, peilikaappi, mikroaaltouuni, pyykinpesukone, irtonainen vaatekaappi ja sälekaihtimet. Jos nämä eivät kuulu asuntokauppaan, asia on kirjattava kauppakirjaan.
Jos kyseessä on uusi asunto, sen tarpeisto määritellään esitteessä ja rakennustapaselosteessa; uudessa asunnossa ei tyypillisesti ole ylimääräistä tarpeistoa.
Kts. asuntokauppalaki, kauppakirja